Aloitimme viime viikon perjantain AIKOPAssa kuulemalla kanteleen soittoa, eikä mitä tahansa soittoa, vaan musiikin tohtori Sari Kaasisen kannelta. Musisoinnin lisäksi Sari luennoi AIKOPAssa ilosta, itsetunnosta ja kulttuuriyrittäjyydestä. Johdattaakseen kuulijat aiheeseen hän kertoi omasta lapsuudestaan pienessä pohjoiskarjalaisessa kylässä sekä siitä, miten hänen uransa lähti urkenemaan Kuopion musiikkilukion ja Sibelius-akatemian kautta maailmankuulun Värttinä-yhtyeen keulahahmoksi ja aina tämän päivän lappeenrantalaiseksi kulttuuriyrittäjäksi saakka.

Positiivisella olemuksellaan Sari Kaasinen on juuri oikea henkilö puhumaan siitä, miten saamme ilon ja onnellisuuden elämässämme lisääntymään. Hän korosti sitä, miten tärkeää on toisten ihmisten kannustaminen. Erityisen tärkeää on kannustaa lapsia ja nuoria. Sarin musiikkikoulu on valtavirrasta poikkeava paikka maailmassa, jossa lapsetkin jo kilpailevat yhdessä jos toisessa lajissa. Hänen oppilaakseen ei nimittäin ole pääsykokeita eikä valintakriteereitä; tervetulleita ovat kaikki, joita kanteleen soitto kiinnostaa.

Riittävä itsetunto on tärkeä elementti, jonka varaan hyvä aikuisuus ja ammattiura on helppoa rakentaa. Sari puhui luennossaan siitä, miten voimme auttaa toisiamme saavuttamaan riittävän hyvän itsetunnon. Siihen tarvitaan hänen mukaansa positiivista palautetta ja kiitosta. Annetaan niitä siis toisillemme! Hyvä palaute ja kiitos ei todellakaan ole meiltä itseltämme millään tavalla pois. Päinvastoin – hyvä lisää hyvää, joten sen määrä vain kasvaa sitä jakamalla.
 
Sari on selkeästi tekevä ihminen. Hän korosti oppineensa pienestä pitäen siihen, että asiat tapahtuvat vain niihin tarttumalla. Siitä huolimatta hän myös toi esiin sen, miten suuri vaikutus elämässämme on ajatuksen voimalla. Ajattelemalla ja lausumalla julki nämä ajatuksemme ja toiveemme viemme omia haaveitamme koko ajan lähemmäs toteutumista. Kaikilla meillä tulisi olla haaveita, ne pitävät meidät hengissä ja saavat katsomaan uteliaana huomiseen. Ensi kuulemalta hulluiltakin kuulostavia haaveita kannattaa elätellä. Etenkin nuorten Sari toivoi unelmoivan ja myös toteuttavan unelmiaan.

Kulttuuriyrittäjyys on kova laji; olet yksin vastuussa siitä, että leipä tulee joka päivä pöytään. Sinun on myös joka ikinen kerta ansaittava paikkasi uudelleen. Jos yleisö tai asiakas ei ole tyytyväinen, keikkakalenteri voi alkaa näyttämään tyhjältä. Sarilla sitä ongelmaa ei kuitenkaan ole, vaan hänen päivänsä täyttyvät esiintymisistä ja muista yrittäjän arkeen kuuluvista toimista. Kiireestä ja paineista huolimatta Sari kannustaa kulttuuriyrittäjyyteen, koska siinä saa toteuttaa omaa sisintä itseään. Luennoitsijamme sopiikin mainostamaan kulttuuriyrittäjyyttä paremmin kuin hyvin: Sarista nimittäin huomaa, miten onnellisessa asemassa on ihminen, joka saa tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa täydestä sydämestään.