Elämänkaareen mahtuu monia tilanteita, joita jälkeenpäin on hyvä katsoa eri näkökulmasta ja monia kokemuksia rikkaampana suhteuttaa asiat omiin lokeroihinsa. Työelämä on täynnä mahdollisuuksia, joita on oltava valmis kohtaamaan ja ottamaan vastaan sopivalla hetkellä.
Oma mottoni elämän ja työuran varrella on ollut, että ”asioilla on tapana järjestyä”. Yli 40 työvuoden – joista yliopistolla yli 38 vuotta – kokemuksella voin sanoa, että monet työelämän muutokset ovat mahdollisuuksia ja avaavat uusia ovia. Sillä hetkellä huolestuttaviltakin tuntuneet muutokset ovat lopulta kääntyneet uusiksi mahdollisuuksiksi. Mahdollisuuksiin on tartuttava ja uskallettava astua tuntemattomillekin poluille.
Nyt viimeisinä työviikkoina ennen viimeistä vuosilomaa katse väistämättä kääntyy menneisiin yliopistovuosiin, lukuisiin pitkäaikaisiin ja lyhempiaikaisiinkin työkavereihin. Vuodet ovat olleet näköala ja maisemaikkuna niin organisaatioiden, työtapojen kuin teknologian muutoksiin.
Aloittaessani työelämän joskus 1970-luvulla ei vielä osattu kuvitellakaan, kuinka tietotekniikka tulisi mullistamaan työn tekemisen. Pääosan työvuosistani 1983 lähtien olen ollut informaatikkona yliopiston kirjasto-, tietopalvelu- ja koulutustehtävissä, joissa teknologian tuomat muutokset ovat olleet merkittäviä, vaikka teknologia ei ole voinut kokonaan korvata asiakaspalvelua ja asiakkaan henkilökohtaista kohtaamista. Siirtyminen manuaalisesta tiedonhausta, kortistojen ja tesaurusten selaamisesta tietoverkkoihin, internettiin ja tietokantoihin tapahtui lopulta nopeasti. Yliopistokirjastot olivat edelläkävijöitä monissa tietoaineistojen, työmenetelmien ja tietotekniikan muutoksissa. On ollut hieno kokemus olla mukana tässä kehityksessä, koulutuksen ja tiedon keskiössä.
Yliopisto on ehdottomasti ollut näköalan työpaikka monessakin mielessä. Tehtävät ovat pakottaneet pysymään mukana muutoksessa, iso yliopisto on myös mahdollistanut pysymisen mukana kehityksessä. Koulutusta on jatkuvasti ollut tarjolla työnantajan taholta. Toisaalta yliopisto on myös mahdollistanut oman opiskeluni, kun tietoympäristö on lisännyt tiedonnälkää ja aktivoinut opiskeluun. Monipuolisten ja mielenkiintoisten työtehtävien ohella jatkuva oppiminen niin työtehtävissä kuin omaehtoisesti on ollut yksi parhaita asioita työvuosieni aikana.
Yliopisto on tarjonnut myös mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön ja osallistumiseen moniin alan konferensseihin ja koulutuksiin kotimaassa ja ulkomailla. Omalta osaltani merkittävimmät yhteistyökumppanit ovat olleet unkarilaiset yliopistot, ja yhteistyön myötä sinne on syntynyt myös pitkäaikaisia henkilökohtaisia ystävyyssuhteita sekä harrastus unkarin kieleen. Mieleenpainuvimpia ulkomaan työmatkoja ovat olleet esimerkiksi yliopistokirjastojen kansainväliset konferenssit Singaporessa ja Walesin Cardiffissa sekä bibliometriikkakoulutus Hollannin Leidenissä.
Työuraan ja huippukokemuksiin on mahtunut myös vuosien työskentely Kajaanin ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteisenä työntekijänä. Vuosina 2005–2010 rakensimme ammattikorkeakoulun kirjaston kanssa yhteistä alueellista tietopalveluverkostoa ja koulutimme useita ryhmiä kirjasto- ja tietopalvelun erikoistumisopinnoissa. Opettajankoulutusyksikön lakkauttamisen myötä esimiestehtävät Oulussa yliopiston kirjaston koulutus- ja tietopalvelussa toivat arvokasta kokemusta ison yksikön johtamisesta vielä isommissa puitteissa Linnanmaalla. Silloinkin elettiin muutosten aikoja niin kirjaston organisaatiossa kuin palveluissakin.
Yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa jatkui vuoden 2016 alussa siirtyessäni AIKOPAn kehityspäällikön tehtävään. Toimintaympäristö ammattikorkeakoulun kampuksella oli tuttu aikaisemmilta vuosilta, mutta hyppääminen täydennyskoulutus- ja hankemaailmaan oli jälleen mahdollisuus oppia uutta. Viime vuosien aikana tutuksi ovat tulleet niin ESR- kuin OPH-hankkeet ja hankebudjettien koukerot. Jatkuva oppiminen on yhä tärkeämpää tämän päivän työelämässä. Kainuun alueella tarvitaan enemmän mahdollisuuksia koulutukseen – myös yliopistotasoiseen koulutukseen – jotta työelämässä osaaminen pysyy ajan tasalla ja voidaan pitää nuoret alueella tai ainakin saada heidät opiskeluvuosien jälkeen palaamaan tänne.
Nyt siirtyessäni vähitellen viimeiselle vuosilomalle ja sen jälkeen vapaalle toivon, että alueella säilyvät monipuoliset koulutusmahdollisuudet, jatkuva mahdollisuus kehittää työyhteisöjen toimintaa ja työntekijöillä mahdollisuus kehittyä työssään. Kajaanin yliopistokeskuksen toiminta mahdollistaa myös yliopistotasoisen tutkintokoulutuksen tuomisen alueelle yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tästä yhteistyöstä eri yliopistojen kanssa on jo olemassa hyviä kokemuksia. Toivottavasti tätä verkostoa hyödynnetään yhä tiiviimmin.
Omalta osaltani voin hyvillä mielin siirtyä kesällä viettämään eläkepäiviä, joihin olen valmistautunut hallitusti ja hyvissä ajoin. Kriisiä en tunnista tässä muutoksessa vaan mahdollisuuden harrastaa ja tehdä niitä asioita, joihin ei aiemmin ole ollut aikaa. Hyllyt pursuavat lukemattomia kirjoja, kalenterissa on vapaita päiviä matkustella sitten, kun korona helpottaa. Mieli pursuaa ideoita puutarhassa ja multasormia jo syyhyttää. Ja luonto kutsuu vaeltamaan.
On hyvä oppia näkemään elämässä positiivisia asioita ja mahdollisuuksia. Minulla alkavat uudet mahdollisuudet ja mikä onkaan parempi aika siihen kuin kesän ja uuden kasvun odotus.
Menestystä yliopistokeskuksen mahtavalle työyhteisölle ja kaikille yhteistyökumppaneille.
Irene Salomäki