Playful teaching and learning experiences -seminaarissa Educa-messujen yhteydessä 25.1.2019 kuulimme erilaisia näkökulmia leikilliseen oppimiseen ja opetukseen. Leikki yhdistettynä oppimiseen ei ole vain lasten oikeus, vaan leikillisin menetelmin oppimiseen saadaan uudenlaista osallistavaa sisältöä myös aikuisille.
Rikke Toft Norgardin (Aarhus University) mukaan leikillisyys voidaan nähdä asioiden uudella tavalla ajattelemisella, oman ajattelun haastamisena. Työpajan aikana teimme mm. harjoituksen, jossa kokosimme pienet legoankat. Jokainen ajatteli tekevänsä ankan ainoalla mahdollisella tavalla, mutta kun ankkoja yhdessä vertailimme, saimme heti huomata, että ajatus omasta ai-noasta vaihtoehdosta kasata ankka noista samoista palikoista ei ollut ainoa totuus. Me emme vain aina näe oman ajatuksemme ohi, saati haasta ajatteluamme.
Dimitrios Ntourakis (European University Cyprus) esitteli leikillistä simulaatiota korkeakou-lutuksessa. On paljon ammatteja, joiden koulutuksessa simulaatioiden avulla vaativia tehtäviä harjoitellaan yhä uudestaan. Näin tieto ja toiminta yhdistetään turvallisesti. Lääkäriopiskelijat harjoittelevat potilastilanteita ensin simulaatioiden avulla ja pääsevät harjoittelemaan ”käytännössä” ilman, että potilasturvallisuus vaarantuu. Tietokone mittaa opiskelijan antamaa lääkitystä ja hoitoa ja antaa realistisen palautteen havainnoinnin lisäksi.
Mart Laanpere (Tallinn University) esitteli interaktiivisia oppimisen materiaaleja. Digitaaliset menetelmät, innovaatiot ja muutokset ovat nostaneet opetuksen laatua kouluissa. Opetuksen ja oppimisen monipuolistaminen interaktiivisten menetelmien myötä on tuonut oppimiseen ja opetukseen paljon uutta lukemisen ja kuuntelemisen lisäksi. Oppilaan voidessa osallistua ja kommentoida sisältöjä hän etenee oman sisällön tuottamiseen ja myös uuden innovointiin – todellinen oppiminen lisääntyy. Interaktiivisen oppimisen kokeiluhanke on vielä kesken, hyviä kokemuksia on jo saatu.
Anna Sell (Åbo Akademi University) kertoi esityksessään verkko-oppimisen ja digitaalisen oppimisen hyödyistä ja kompastuskivistä. Teknologia helpottaa sekä opettajan että opiskelijan työtä. Anna käyttää työssään 99 % sähköisiä menetelmiä ja materiaaleja mm. kokeissa. Modernit opiskelijat enää sitoudu fyysiseen läsnäoloon, opetuksen tulee olla opiskelijan tavoitettavissa ajasta ja paikasta riippumatta. He ovat tottuneita käyttämään joustavaa verkkooppimista. Teknologian avulla on mahdollista lisäksi esim. dokumentoida opiskelijan opiskelun etenemistä, jokainen voi edetä omaa reittiään pitkin. Opiskelijoille tulee antaa myös mahdollisuus luoda omat oppimisen menetelmänsä.
Kompastuskiviksi on usein koettu välineiden viidakko, tarjolla on paljon erilaisia välineitä ja sovelluksia. Kuinka löytää juuri omalle opetukselle käyttökelpoiset menetelmät, joita kaikkien opiskelijoiden on mahdollista käyttää riippumatta käyttöjärjestelmistä? Lisäksi vuorovaikutus koetaan verkko-oppimisessa usein yksipuoliseksi ja todellinen vuorovaikutus jää vajaaksi. Menetelmiä valittaessa tärkeintä on helppokäyttöisyys ja opiskelun monipuolinen mahdollistaminen. Turun yliopistossa opiskelijoille oli jopa rakennettu escaperoom-pakohuonepeli oppimismenetelmäksi. Varmasti sen ratkaiseminen vaati leikkimieltä sekä opittujen taitojen hyödyntämistä ja aiheutti uuden oppimista!
Carina Gräsbeck (Åbo Akademi University) esitteli kurssien rakennetta. Åbo Akademissa on käytössä Play & Learn digimedia -verkkokurssi, joka opettajan tavoin tukee opiskelijaa asteelta toiselle kurssin edetessä käyttäen digitaalista mediaa leikillisin menetelmin. Jokaisessa kurssissa oppiminen etenee prosessimaisesti. See one -vaiheessa perehdytään taustalla olevaan teoriaan. Do one -vaiheessa testataan, mitä on opittu ja testataan opittua. Teach one -vaiheessa palataan kurssille ja dokumentoidaan sekä reflektoidaan opittua ja esitellään sitä toisille. Vertaisoppimisen myötä parhaat ideat lähtevät kiertoon. Lopuksi recap one -vaiheessa kerrataan mitä opimme.