Monilla toimialoilla saadaan ja pitää tehdä yhteistyötä yli toimialarajojen. Yksi tällainen ala on ympäristötoimiala. Kun eri toimijat saadaan yhteiseen koulutukseen, vuorovaikutus ja toisten näkökulmien ymmärtäminen lisääntyvät.

Työelämäosaaminen ympäristötoimialalla vaatii oman alan osaamisen lisäksi yleisiä työelämätaitoja, joita ovat esimerkiksi kehittämisosaaminen ja verkosto- ja vaikuttamisosaaminen (ks. esim. Raij & Kallioinen 2013, 4–10). Tätä osaamisvaateiden kirjoa mietti myös Anu Seppänen vuonna 2015, kun hän päätti osallistua Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAn koulutukseen Vesienhallinta kaivoksessa. Hänen maaperägeologian opintonsa eivät olleet antaneet riittävästi eväitä ympäristöalan monialaiseen työkenttään.

”Vesienhallinta kaivoksessa oli kattava paketti vesienhallinnan nykytilanteesta. Se oli ajankohtainen ja opetussuunnitelmallisesti spesifin alan koulutus, uusimmat tekniikat ja tutkimustulokset tulivat siellä esiin. Oli erityisen antoisaa kuulla mittaus- ja analyysitekniikoista ennen kuin ne edes ovat päätyneet kaupallisiksi sovelluksiksi. Minulle niihin perehtymisestä oli todella paljon hyötyä ja se oli myös osaaminen, minkä ansiosta pääsin VAPOlle turvetuotantoaluiden ympäristötarkastajaksi viime kesänä”, Seppänen jatkaa.

Vesienhallinta kaivoksessa -koulutuksen anti innosti Anu Seppästä jatkamaan opiskeluja ja seuraavaksi hän hakeutui Yhteiskunta- ja ympäristövastuun koulutukseen, joka järjestetään yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa. Siinä koulutuksen näkökulma oli aivan toinen: Vesienhallinta kaivoksessa keskittyi asiaosaamisen parantamiseen, kun taas Yhteiskunta- ja ympäristövastuun koulutuksen näkökulma oli juridinen ja sosiologinen. Miten ihmiset suhtautuvat ympäristöön, ympäristönkäyttöön ja miten eri hallinnonalojen maailmoja pitää sovittaa yhteen?

Täydennyskoulutuksen tehtävä on auttaa työelämässä olevia pitämään osaamisensa ajan tasalla. Asiantuntemus syntyy tiedoista, taidoista, mutta myös asioita osaavien ja oppivien ihmisten vuorovaikutuksessa. Seppänen korostaa koulutuksen kautta saavutettavan verkoston merkitystä: ”Tämä oli koulutuksen ehdoton etu. Pääsin verkostoitumaan ja keskustelemaan eri alojen ihmisten kanssa ja näkökulmien erilaisuus todellakin auttaa avaamaan vuorovaikutusta ja ymmärtämään sitä, miten ympäristöasioihin liittyviä ongelmia voitaisiin ehkäistä jo ennalta vuorovaikutuksen keinoin. Nyt mietin, mitä ovat yhteiskunta- ja ympäristövastuun työvälineitä.”

”Minulle nämä koulutukset ovat olleet oman urasuunnittelun väline ja keino tutustua alan toimijoihin Kainuussa. Nyt minulle on selvää, että haluan jatkossakin työskennellä ympäristöselvitysten ja -valvonnan parissa.” Seppänen on tutkinut esimerkiksi ampumaratojen ympäristövaikutuksia, uraanin geokemiallista käyttäytymistä kaivosten ympäristövaikutuksissa ja pohjavesien suojelua kaivostoiminnan kontekstissa. Monissa tutkimusaiheissaan hän on käyttänyt kontaminaatioon liittyvää osaamistaan, mitä hän rikastutti täydennyskoulutuksissa. Tällä hetkellä Seppänen toimii suunnittelijana Kainuun ELY-keskuksessa ja selvittelee Kainuun kuntien pilaantuneiden maiden tilaa. Paljonko haitta-ainepitoisuuksia on esimerkiksi vanhoilla yhdyskuntajätteen kaatopaikoilla, millaiset ovat entisen tehdasalueen metallipäästöt ja kuinka paljon joiltain alueilta löytyy polttoöljyjäänteitä?

Lähteet: Ammattikasvatuksen aikakausikirja 4/2013. OKKA-säätiö, Helsinki.