Tapahtuman alussa tutustuin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan tutkimuskoordinaattoriin, Sirpa Aaltoon, joka esitteli kyseisten illan aihetta – ”Jatko-opintojen rahoitus”, ja muihin, asiasta kiinnostuneisiin potentiaalisiin jatko-opiskelijoihin, jotka tulivat eri aloilta. 

Vaikka en ole aiemmin ajatellut tätä aihetta (kuulun hankkeen kohderyhmään, sillä olen potentiaalinen PhD-opiskelija jatkossa) minulle tämä aihe oli tärkeä. Sen sisältö oli tärkeä ja arvokas, koska se antoi meille tärkeitä tietoja ja ensikäden kokemusta jatko-opintojen rahoituksesta ja kaikesta mitä kuuluu siihen. Esityksessä Sirpa kertoo meille erilaisista mahdollisuuksista jatko-opintojen rahoitukseen ja erityisesti apurahojen hakemisesta. Esitys oli tiivis, selkeä ja täynnä hyödyllisiä tietoja ja vinkkejä. 

Minun näkökulmasta ulkomaalaisena oli erittäin hyödyllistä ja informatiivista kuulla mitä ovat apurahat Suomessa, mikä on ero eri apurahojen välillä (esim. elatusapurahan/työskentelyapurahan ja kohdeapurahan/kuluapurahan välillä), miten voidaan jakaa apurahoja työryhmille, kuka myöntää apurahoja, ketkä ovat suurimmat apurahojen myöntäjät, ketkä ovat pienet säätiöt mistä voidaan hakea apurahaa, mitkä sivustot ovat tärkeitä rahan hakemisessa… Joo, oli paljon tärkeitä tietoja! 

Suomessa jatko-opiskelijat voivat saada rahoitusta tutkimustyöhön yliopistolta, laitokselta, instituutilta, tiedekunnalta tai tutkimusprojektilta, säätiöltä, yhdistykseltä tai muulta ulkoiselta rahoittajalta. On myös mahdollista rahoittaa opiskeluja käymällä töissä opintojen ohessa. Osa jatko-opiskelijoista on työsuhteessa yliopistoon, ja minun mielestä heillä on paras asema näistä kaikista, koska he ovat tiedon lähteessä. Siksi on tärkeä verkostoitua! 

Sirpan esityksen mukaan työskentelyapurahojen verottomuuden raja vuonna 2017 oli 20 309,45 € ja tyypillinen työskentelyapuraha väitöskirjavaiheessa on noin 20 000 – 22 000€ vuodessa.

Oli myös mielenkiintoista kuulla Sirpan oma kokemus hakemuksen kirjoittamisesta, ja saada vinkkejä ja sisäpiiritietoja. Yksi niistä oli esimerkiksi, että eri säätiöillä ja rahan myöntäjillä on erilaiset käytännöt annettujen ohjeiden kanssa, ja se johti meidät keskustelemaan: millainen on hyvä apurahahakemus, miten apurahahakemus laaditaan, miten pitkä tutkimussuunnitelma saa olla, tai millä kielellä hakemus laaditaan, jotta saataisiin rahoitusta. Niille jotka haluavat julkaista työn, englanti on yleinen kieli. 

Rahoitushakemuksen kirjoittamisen aikana on tärkeää muistaa, että rahoituslähde voi, mutta ei välttämättä, vaikuttaa tutkimuksen sisältöön, tai jatko-opiskelijoiden asemaan yliopistolla ja muihin käytännön asioihin. Siksi suunnittelu ja budjetointi etukäteen on hyvä alku kohteen vielä parempaan viimeistelyyn. 

Yksi asia, jota pitäisi harjoitella nuoresta iästä, on miten olla hyvä myyjä. Koska tässä nopeatempoisessa, nopeasti muuttuvassa maailmassa, jos pystyt myymään mitä tahansa ajatuksia, olet onnistunut individuaali sekä työelämässä että yksityiselämässä. Tämä näkemys pätee niihin, jotka harkitsevat jatko-opiskeluja vielä enemmän, koska olla innostunut omasta työstään, pystyä siirtämään omia ajatuksia ja ideoita abstraktista konkreettiseen muotoon, ja saada siihen rahoitusta, on myyntitaitoa parhaimmillaan. 

Kuten nähdään, jatko-opiskelijoiden pitää tietää ja osata monia asioita, mutta kuten kaikissa muissa asioissakin, on erittäin tärkeää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, verkostoitua ja hankkia tarvittavat tiedot. Mitä minä otin mukaan tästä kokemusta oli se, että aina kannattaa olla rohkea, etsiä uusia ja innostavia ideoita, uskaltaa olla oma itsensä ja kysyä, ihmetellä, eikä koskaan luovuta. 

Polku tohtorin tutkintoon, varsinkin alussa, voi olla haastava ja hämmentävä, joskus voi olla jopa mahdotonta, mutta on erittäin tärkeää muistaa, että joka päivä on uusi alku, joka päivä meillä on mahdollisuus siirtää tietomme ja kykyjemme rajoja, ja joka päivä meillä on mahdollisuus tehdä sitä mikä innostaa meitä, koska lopulta elämä on oppimista.

Eikö tämä ole jännittävää? Joten, mitä olet oppinut tänään?