Saduttamisen saloista läheisyyttä ja läsnäoloa!
Tuula Honkanen
Mistä löydän lapselle aikaa? Tätä pohtivat vanhemmat ja isovanhemmat sekä kaikki kasvattajat päivittäin. Usein on huono omatunto, kun yrittää pohtia, olenko todella ollut läsnä ja kuunnellut lastani. Useiden vuosien kokemuksella ehdottaisinkin, että jokainen aikuinen voisi käyttää sadutusmenetelmää lapsensa kuuntelemiseen. Koota tarinoita vihkoon ylös ja antaa lapselle lahjaksi vaikka ylioppilaaksi päästessä. Upea lahja yhdessä olosta!
Sadutusmenetelmä on toimintatapa, jossa yhteisöllisyys on läsnä. Omat tarinat ja kertomukset tuovat esille lapsen henkilökohtaisia asioita, ja aktiivinen kuuntelija motivoi kertomaan lisää. Syntyy innostus ja aito dialogi kertojan ja kirjoittajan välille. Sadutus liittää ihmisiä yhteen aidosti.
Sadutuksen ohje on seuraava:
”Kerro satu, tarina tai juttu, sellainen kun itse haluat. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi, ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.”
Tarvitset vain kynän ja paperia, jotta voit kirjoittaa kaiken kuulemasi ylös. Sadutusmenetelmässä ei käytetä tietokonetta tai tallennusta nauhalle.
Sadutusmenetelmä on avointa, osallistavaa, tasavertaista ja samalla myös leikkisää. Lapsen on helppo kertoa omia tarinoita elämästään ja kokemuksistaan. Sadutettu satu on kulttuurin ilmentymä, sisäisen puheen ja hiljaisen tiedon näkyvä muoto. Se voi olla lapselle piirtämiseen, rakenteluun tai leikkiin suunnittelun väline tai jopa terapeuttinen tuotos mietitystä asiasta.
Toiminnallista iloa – koulutuksen upeat varhaiskasvattajat kokeilivat erilaisia sadutuksen muotoja 4.3.2016 koulutuspäivässä. Niitä olivat perussadutus, musiikki- ja liikuntasadutus, tanssisadutus ja rakentelusadutus.
Perussadutuksessa (yksilösadutus) aihe on aina vapaa, kertoja voi sen vapaasti valita. Tarinaa ei arvioida eikä tulkita. Se on hyvä sellaisena. Kirjaamisen jälkeen tarinasta työstettiin hiili - tai liitupiirrustus. Tässäpä on kuva huikeasta tarinasta ”Yksinäisyys”.
Ryhmäsadutusta teimme musiikista ”Luonnon ääniä viidakossa”. Pienryhmät kirjoittivat tarinat ja esittivät samasta musiikista kolme eri tarina. Olivatpa loistavia!
Rakentelusadutuksessa jakauduttiin neljään ryhmään. Jokaisella ryhmällä oli erilaisia tarvikkeita rakentelua varten: Vaatteita, keppinukkeja, posliiniesineitä ja muovieläimiä. Suunnittelu ja rakentaminen saattoivat alkaa…
Tuloksena syntyi hienoja asetelmia ja rakennelmia, joista kaikista kehkeytyi neljä erilaista tarinaa! Opetuskävelyn avulla jokainen ryhmä pääsi tekemään näkemästään oman tarinan, jotka sitten luettiin rakentelun luona kaikille. Aplodit olivat huimaavat!
"Ukko ja akka viettämässä vapaapäivää”
"Sotatila tropiikissa”
"Sokerihumala"
"Väsyneen päiväkodinjohtajan lomalle lähtö ja lomailu”
Koulutuspäivän palaute oli selkeä! Näitä kokeilemme lasten kanssa pienryhmissä. Ohjaamme myös vanhempia kokeilemaan sadutusmenetelmää kotona. Tämä on hyvä tie hyvään omaantuntoon läsnäolosta!
Sadutus-kirjallisuutta:
Hakomäki, Hanna 2007: Tarinasäveltämisen taito
Jantunen, Timo 2007: Satu kasvattaa
Kalliala, Marjatta 2008: Kato mua!: kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?
Karlsson, Liisa 2000: Lapsille puheenvuoro: ammattikäytännön perinteet murroksessa
Karlsson, Liisa 2005: Sadutus: avain osallistavaan toimintakulttuuriin.
Karppinen, Seija 2001: Taiteen ja leikin lumous – 4–8-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatus
Sesam – avaimia esiopetuksen draamapedagogiikkaan! 2000 (toim. Helenius–Sormunen–Jäälinoja)